Niin siinähän meille jokaiselle pohdittavaa. Olen saanut vauvan n. 4kk sitten. Sen jälkeen en ole pystynyt katsomaan itseäni peiliin suoraan vaan aina vähän kieroon. Miksi minun pitäisi olla mallin mitoissa? Miksi minulla pitäisi olla kaappi täynnä merkkivaatteita tai miksi minulla pitäisi olla joka päivä naama tällättynä, ripset laitettuna ja kampaajalla joka kuukausi? taii miksi en lenkkeile kun kaikki muutkin lenkkeilee? Siksi koska keskittymiseni on aivan jossain muualla…keskityn siihen mikä on minulle tärkeintä. Mutta miksi silti peilikuvani kuvottaa? siinäpä se…
Haluaisin olla taas treeni kunnossa mutta eihän minulla ole aikaa juuri nyt sellaiselle. Eikä varmasti ole hetkeen. Tässä pari kuvaa treeni ajoistani. P
elkään että mitä muut ajattelevat siitä että minäkin olen kamalasti lihonut. Miksi? Onko kumminkaan tärkeintä miettiä mitä muut sinusta ajattelee? Ei ole. Itsetuntoni on oikeastaan romahtanut aikoja sitten nuoruudessa. Mieheni tavatessani vasta aloin kokoamaan itseluottamustani, kunnes näin itseni raskauden jälkeen… en koskaan arvannut sen ottavan noin koville. Olen aina sanonut että raskausarpeni ja sen tuomat kilot kannan ylpeydellä koska on arvokas asia saada lapsi/lapsia. Jotkut eivät saa lapsia vaikka kuinka yrittäisivät ja minä murehdin kilojani.
Tosiasia on että pitäisi hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on, eikä siihen tarvita muiden mielipiteitä tai kannustavia lauseita. Katso itseäsi peilistä ja sano että kelpaat juuri sellaisena kuin olet. Me ei kuuluta mihinkään muottiin, eikä meidän tarvi siihen sopia! Ei meistä kukaan ole täydellinen, ei kukaan! Eikä maailmalla ole paljon moitittavaa sillä täällä on niin paljon epäkohtia! Arvosta itseäsi! Itseluottamus on parasta mitä voit itsellesi tehdä. Usko pois!